04:10
1990-luvun olohuone oli sitä mieltä, että helvetti ovat muut, etenkin hieman edellä sitä samaa pitkää suoraa juuri sillä ärsyttävällä1 vauhdilla askeltavat itsensä kaltaiset, jotka vielä kaiken lisäksi uskaltavat liikuttaa itseään jotenkin erikoisella tavalla2. Hän kertoi ajatuksistaan eräälle Permikadun portaikolle, joka ei valitettavasti ymmärtänyt koko asiaa. […] Myöhemmin illalla 1990-luvun olohuone ajatteli erään Amiga-pelin tunnusmusiikkia3.
1. Kilometrin suora, edessä kävelee joku i h a n v a i n v ä h ä n hitaammin.
2. Ja sitten ärsytyksestä nousee huono omatunto; olenko tällainen, halju ja alhainen?
3. joko-tai:
08:10
Jossain määrin haalistunut 1980-luvun olohuone kuunteli Nick Caven kappaletta Where Do We Go Now But Nowhere? kolme päivää kerta toisensa jälkeen. Neljäntenä päivänä hän alkoi uskoa ystävänsä4 neuvoja siitä, että aika kenties sittenkin parantaa, kunnes joutui viidentenä päivänä toteamaan, että edessä oli remontti maalaamisineen ja tapiseeraamisineen, mikä ei tarkoittanut mitään vähempää kuin kaiken loppua. Hän oli ollut oikeassa, ja nautti tunteesta viidennen päivän, viimeisensä.
4. Eräs pragmaattinen apukeittiö kadun toiselta puolen.
11:00
1970-luvun makuuhuone (työpisteellä) havaitsi olevansa yhteensopimaton fluoksetiinin5 kanssa. Suoritettiin lääkeaineen vaihdos, jolloin lopputulos oli paljon miellyttävämpi kuin edeltäjän esiin manaamat joka pinnasta ulos kiemurrelleet ranteenpaksuiset mustat madot.
5. (RS)-N-metyyli-3-fenyyli-3-[4-(trifluorimetyyli)fenoksi]-propan-1-amiini – tiesittehän te.
14:13
Juuri ja juuri 2000-luvulle selviytynyt 1970-luvun keittiö teki BDI-testin (varmasti jo ainakin kymmenettä kertaa), joka, toisin kuin viimeviikkoinen Madras-testi, jossa tulokseksi saatiin vain jonkinlainen ”uupumus”, määritti pisteillä jonkinlaisen viitteen asiain tilaan. Suuntimet hyväksyttiin, mistä aiheutui värien iskeminen päälle (että paukahti)6.
6. […]